Niin se vaan tuli ensilumi tai ainakin hetkellinen valkeus maahan. Huh, kylläpä aika menee nopsaan.
Kyselin edellisessä blogipäivityksessäni, että tunnistaako kukaan tuota esinettä nahkapalojen keskellä. No, eipä kukaan uskaltautunut veikkaamaan. Eniveis, kyseessähän on hattutukki, jota toivon mukaan pääsen myös joskus oikeasti käyttämäänkin . Nyt olen yrittänyt metsästää huopahatun teelmiä, josko vaikka vielä osaisi tehdä ihan oikeita hattujakin...
Helmiäkin on saatu valmiiksi, eli karkaisuun lähetetyistä helmistä 119 tuli ehjänä takaisin. Uunissa yksi sydän-helmi oli mennyt halki ja toiseen samanlaiseen tullut sisäinen särö, joten sitä ei uskalla koruun laittaa.
Sydän -helmistä kokosin riipuksia, joille on tehty myös korvakoruja, mutta niistä ei vielä ole kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti